Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
21.06.2009 - 16:58

PKY:llä on mukava metsäjälkiporukka ja meidän oli tarkoitus aloittaa treenaaminen siellä. Kävi sitten kuitenkin sen verran köpelösti, että Aksua ei ainakaan vielä joukkoon huolittu.

Kouluttajan Marian mielestä hakukoiralla on oltava hausta vähintään avoimesta luokasta tulos ennenkuin hänen huolii hakukoiran ryhmäänsä. Marialla on ollut huonoja kokemuksia molemmissa lajeissa kisaavien koirakoiden kanssa. Hänestä koiralle pitäisi opettaa ensin yksi laji ensin kunnolla kuntoon, koska viimeistään ylemmissä luokissa työskentely helposti kärsii, jos koira ei ole sisäistänyt jäljen ja haun eroa riittävän hyvin... Joka tapauksessa , hän ei linjastaan meidänkään suhteen jousta. Vaihtoehtoisesti voisimme toki "kurssimuotoisesti" treenata jälkeä hänen opetuksessaan, mutta samalla viikolla hän ei kuitenkaan hyväksyisi sitä, että aloittelevalla koiralla treenataan hakua ja jälkeä, joten tämä yhtälönä on aika mahdoton suorittaa.

Mielenkiintoinen päivä kuitenkin oli. En nimittäin ole metsäjälkeen tutustunut aiemmin, muutoinkin jälki on vieraampi asia minulle. Sainpa kantapään kautta oppia, että ei se alokasluokan jäljen tekeminen edes tarkoista ohjeista vieraassa maastossa ole niin helppoa. Metsässä on niin helppo kulkea vinoon! Samoin opettavaista oli toisten koirien työskentelyä. 

Pääsi Aksu sentään treenaamaan esineruutua, oikein yleisön nähdessä. Ensimmäistä kertaa aivan ruudun vieressä oli kolme koiraa kytkettynä, joten häiriötä riitti! Otimme vielä helpon ruudun vierailla esineillä, siten, että Maria vei 1. esineen Aksun nähdessä, mutta jäikin seisomaan vähän ajan päästä esineen viereen ja 2. ja 3. esineen hän tiputti metsässä heilutellen esinettä, että Aksu näki mihin esine tiputettiin.

Luulen, että ihmisen läsnäolo ruudussa toi vähän epävarmuutta, mutta hienosti Aksu toi jokaisen esineen minulle ja vaikka se selkeästi epäröi katsellessaan Mariaa ja esinettä niin se itse valitsi esineen noston ja kun sitä kehuin itsevarmuus nousi ja innokkaasti esinettä lähdettiin minulle tuomaan. Käteen asti!

Koira toimi hienosti vaikka itse tein vielä tosi typerän mokan toisella esineellä! Sanoin Etsi vaikka piti sanoa missä esine. Huusin perään esine, mutta liekö se enää auttanut. Etsi on haun käsky ja kun ruudussa oli vielä ihminen niin avot! Aksu kuitenkin nouti esineen vaikka se epäröi tosi paljon ja tiputtikin esineen pari kertaa suustaan alussa. Kolmas meni hyvin, kaiken kaikkiaan.

Edelleen näkyy se, että vieraita esineitä on epävarma tuoda minulle, mutta kehitystä on tapahtunut paljon. Nyt vaan pitäisi saada tosi paljon vierailla esineillä treenejä...

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Laumamme uusimman jäsenen Bordercollie Wildmagpie's Lancelotin toilailuista kertova blogi.

Aksu kuuluu hovawart Remon kanssa 15-henkiseen laumaan, joka koostuu meistä ihmisistä Piasta, Samista, Leevistä ja Miskasta sekä kissoista Larasta, Nellasta ja Nikista sekä Sulo ja Laura kaneista sekä Elviira, Vieno, Aliisa ja Saga kanoista.

 

Bordercollie Wildmac'pies Lancelot
3.3.2007
"Oma touhupeppumme"


Howavart Kainhov Ikela
13.8.1999
"Rakas vanhuksemme"